Juoksut, juoksut...

Elämä ilman Rekkua alkaa pikkuhiljaa kulkea, vaikka ikävä on kova. Mutta nyt on Rekulla hyvä olla ja se on pääasia. Siitä olen täysin varma, että jos koiran elämä on vaikeaa niin tämmöinen ratkaisu pitää pystyä tekemään, vaikka se itsestä pahalta tuntuu. Iltaisin on vaikea nukkuun mennä kun ei Rekku enää kainaloon käperry...

Mutta nyt sitten iloisempiin uutisiin: No Ennihän nyt sitten päätti aloittaa juoksut, vaikka niitä odottelin vasta syyskuussa.

Tässä sitä nyt järjestellään matkaa kesken kiireen Tanskaan. Luultavammin Enni joudutaan keinohedelmöittää, kun mä oon niin töissä kiinni just ne tärppipäivät :-(

Mutta toivotaan. että matka saadaan järjestymään ja että kaikki menis hyvin. Eihän tyo lento sinne kauaa kestä, mutta nyt on vaan siitä kiinni, että löytyy sellainen eläinlääkäri joka keinosiementäis. Jos kaikki menee ok, niin pikkupenneleitä pitäis syntyä elokuussa...

Petra